PUHEENAIHE
Maataloustraktori kelpaa kohta rahtikuljetuksiin siinä kuin liikennetraktori
(Maaseudun tulevaisuus, Maatalous 20.12.2017
LVM esittää maataloustraktorin peräkärryjä koskevan 10 tonnin kansallisen rajan poistamista. Kuljetukset voitaisiin hoitaa tarpeeseen parhaiten sopivalla kalus
tolla.
Muutama lausunto on tullut ja kaikissa kannatetaan uudistusta, jonka katsotaan selkeyttävän ja yksinkertaistavan tilannetta. Asetusesitys ja lausunnot löytyvät ministeriön verkkosivuilta.
Mikäli ministeriön esitys menee läpi, asetustekstistä poistetaan maataloustraktoreiden tiekuljetuksiin liittyvä 10 tonnin painorajoituskohta. Kuljetukset voitaisiin jatkossa hoitaa tarpeeseen parhaiten sopivalla kalustolla.
Traktorin peräkärryjen painoja säädellään edelleen muualla lainsäädännössä eikä siihen ole tulossa muutoksia.
Uudistus poistaa traktoreilta tarpeetonta kansallista ylisääntelyä, toteaa kehitysjohtaja Markus Lassheikki MTK:sta.
Lassheikin mukaan esitys on linjassa liikenne- ja viestintäministeriön muussa liikennelainsäädännössä viime vuosina toteuttaman byrokratian purun kanssa.
”On toivottavaa, että muutos tulee voimaan mahdollisimman pian.”
Nykyisin traktorin tiekuljetukset on jaettu kahtia. Enintään neljääkymppiä kulkevien traktorien maksimi peräkärrypaino on 10 tonnia. Yli neljääkymppiä kulkevia liikennetraktoreita painoraja ei koske.
Painoraja ei ole tähänkään asti koskenut maa- ja metsätalouden tiekuljetuksia, joissa on luvallista käyttää lievemmin verotettua polttoainetta.
Asetusta muutetaan, koska traktoreiden rekisteröinti uudistuu EU-säädösten myötä vuoden vaihteessa ja kansallinen liikennetraktorin luokka häviää. Se korvataan uusilla nopeilla traktoriluokilla, joiden maksiminopeudet ovat 60 ja 80 kilometriä tunnissa.
Uusien EU-vaatimusten mukaisia nopeita traktoreita on voitu tyyppihyväksyä ja rekisteröidä jo yli kaksi vuotta.
Useimmat valmistajat ovat kuitenkin hakeneet niille tyyppihyväksyntöjä vasta siirtymäajan loppupäässä.
Kansallinen liikennetraktori poistuu vuoden vaihteessa eikä takarajasta voida joustaa.
”Traktoria ei voida vuoden vaihteen jälkeen ensirekisteröidä liikennetraktoriksi”, toteaa erityisasiantuntija Timo Kärkkäinen Trafilta.
Kärkkäisen mukana muutama maahantuoja on ollut yhteydessä rekisteröintiluokkien muutoksesta. Liikennetraktorina myytyjä koneita on edelleen toimittamatta, ja osa on vasta tulossa Suomeen.
Miten käy, jos liikennetraktorin maahantuonti ja rekisteröinti viivästyvät vuodenvaihteen yli?
Kärkkäisen mukaan maahantuojien ja traktorin ostajien kannattaa hoitaa rekisteröinnit kuntoon tänä vuonna, mikäli traktori halutaan rekisteriin liikennetraktorina. Ensi vuonna se ei onnistu.
Kentällä on liikkunut myös huhuja, että käytettynä tuotavat traktorit päätyvät vuoden vaiheen jälkeen automaattisesti alimpaan nopeusluokkaan, jossa maksiminopeus on 40 kilometriä tunnissa. Liikennetraktoriksi niitä ei enää saisi.
Kärkkäinen kumoaa huhun.
Tuontitraktorit rekisteröidään ensimmäisen käyttöönottopäivän määräysten mukaan riippumatta siitä, milloin ne on tuotu Suomeen.
Jos tammikuussa tuodaan käytetty traktori, joka on otettu käyttöön tänä vuonna tai aiemmin, se on mahdollista rekisteröidä edelleen liikennetraktoriksi, Kärkkäinen kertoo.
____________________________________________________________________________________________________________
Valtio ottaa ja valtio määrää, kuinka viljelijä jatkossa häärää.
Runollisuus taitaa tosielämässä olla kaukana niistä ajatuksista ja tuntemuksista, joita viljelijöillä tällä hetkellä on. Voisi kuvitella, että varmaan raivostuttaa. Suomen valtio hallitus edustajanaan on esittämässä, että eteläisen Suomen maatalouden kansallista tukea leikattaisiin rajusti. 141-tukiratkaisun korvaajaksi suunnitellaan tilkkutäkkiä, jossa muinainen 141-tuki hajotetaan eri oikeusperusteisesti maksettaviksi osiksi unohtaen kokonaan osan nykyisen 141-tuen kattavuudesta kuten rakennetuet. Esitetty kokonaistuen raju laskusuunta ja etenkin sika- ja siipikarjatuotannon tuen nollaantuminen käytännössä heijastuu suoraan tilojen kannattavuuteen heikentäen sitä vuoteen 2020 mennessä ratkaise-vasti. Leikkaus on viivan alle kohdennettuna todella raju. Viljelijän pitäisi pystyä siis tehostamaan tuotantoaan tkimenetyksen korvatakseen, esimerkiksi pyrkimällä parempaan satotasoon tai kustannustehokkaampaan lihantuotantoon.
Esitetyt Itämeren päästövähennystavoitteiden tiukennukset ja heitot lannoitteiden veron nostamisesta päästöjen vähentämiseksi vievät kuitenkin tuotannon tehostamiselta pohjan. Kuinka satotasoa voi nostaa ja kannattavuutta parantaa, kun lannoitusta pakotetaan vähentämään veroruuvilla. Eli valtio kurittaa viljelijän taloutta ensin tukileikkauksin ja sitten vie keinot parantaa tuotannon kannattavuutta. Eikä tuo lannoitus välttämättä ole niin pahasta ja itse perkeleestä kuin alaa tuntemattomat tutkijat heittävät. Tutkimukset ja kokemus seinäjokelaisiltakin pelloilta ovat osoittaneet, että tehokkaassa viljanviljelyssä viljasato käyttää kesässä sille annetun lannoitemäärän kokonaan ja syö vielä lisää eli maahan sitoutuneita ravinteita.
Siinä on viljelijällekin haastetta pyrkiä nostamaan satotasoa ja vastaamaan päästömäärien vähennysvaatimuksiin. Heikko sato kun jättää niitä ravinteita peltoon, hyvä ei.
Arto Takalampi
Kirjoittaja on Ilkan toimittaja
_________________________________________________________________________________________________________________
Oheinen kirjoitus on kooste Koneviesti -lehdessä 16.12.2006 julkaistusta
Jussi Knuuttilan laajemmasta artikkelista "Tuoreiden urakoitsijoiden laskutaidossa vakavia puutteita"
TAPAUS ELÄVÄSTÄ ELÄMÄSTÄ
Koneurakointi O.Katila Ky:n omistaja Olli Katila hankki Samson SP9 -lannanlevittimen 1999. Se uusittiin levitysmäärä-automatiikalla varustettuun, mutta muuten samanlaiseen malliin vuotta myöhemmin. Vaihto oli tarpeen siksi, että asiakkaana oli useita broilerin- ja kalkkunankasvattajia. Siipikarjan lannanlevitys on tarkkaa puuhaa, sillä levitysmäärät ovat pieniä.
Tyytyväisiä asiakkaita riitti pilvin pimein. Parhaana vuotena Katila levitti yli 20 000 kuutiometriä kuivalantoja. Kysyntää oli enemmän kuin mihin rahkeet riittivät. Sitten alkoi ilmetä epätervettä kilpailua. Uusia yrittäjiä putkahteli alalle vuosi vuodelta. Yhteistä niille oli että levitystaksa on alhaisempi kuin Katilalla. Ennätys on reilusti puolet halvempi, 30 euroa arvonlisäveroineen.
Katila ei kerro tätä siksi, että olisi katkera. Hän haluaa kertoa tilanteesta, jotta alalle pyrkivät alkaisivat perehtyä kustannuslaskentaan. Vain laskemalla saadaan selville todelliset kustannukset. Se on ainoa keino asettaa hinnat sellaisiksi, että niillä pystytään pitkällä jänteellä toimimaan.
Hän ei liioin pelkää kilpailua, vaan toivottaa sen tervetulleeksi. Kilpailu on terveellistä ja takaa kustannustehokkuuden. Se on kaikkien etu. Katila vakuuttaa että hänen pitkän uransa aikana Koneurakointi O.Katila Ky on tehnyt niin edullisia tarjouksia kuin on pystynyt. Joskus on eri syistä tullut hieman takkiin, joskus on tienattu kohtalaisesti. Leivässä on kuitenkin koko ajan pysytty.
Kilpailun pitäisi Katilan mielestä perustua todellisten kustannusten huomioon ottamiseen. Kaikki mahdollinen on tietenkin tehtävä kustannusten pitämiseen mahdollisimman pieninä. Mutta alle todellisten kustannusten ei pitäisi kenenkään toimia, ei ainakaan pitkään.
Olli Katila on Suomen Maatalouskoneasemayhdistys ry:n puheenjohtaja. Yhdistys on perustettu edistämään maatalouskoneurakointia, kantamaan huolta alan eduista, pitämään yhteyksiä viranomaisiin ja muihin organisaatioihin. Tärkeässä roolissa on alan yrittäjien yhteistoiminnan lisääminen.
LASKUTAITO AUTTAISI MYÖS ASIAKKAITA
Asiakkaiden laskutaitoa voisi myös kritisoida, sanoo Katila. Pelkkä tuntitaksa ei kerro juuri mitään lopullisesta kustannuksesta. Tärkeintä viljelijän kannalta luulisi olevan, ja on levityksen hehtaarikustannus. Hehtaarisato sitten määrää mikä on kustannus tuoteyksikköä kohti. Hehtaarisato taas on kiinni muun muassa siitä, kuinka tasaisesti levitys on onnistunut ja onko levitysmäärä kohdallaan.
Oheisissa taulukoissa pyritään tätä seikkaa valaisemaan. Niistä selviää, että reipasta työtahtia pitävä urakoitsija tavallaan sahaa omaa oksaansa. Alhaisellakin taksalla urakoitsija pärjää, jos muistaa pitää tuntitöissä laiskaa tahtia. Jokin raja on tietysti tässäkin.Työtä tarjoavan kannalta tällainen urakoitsija on tosi kallis, vaikka alhaisella tuntitaksalla työn tekeekin.
Kunnon taksalla urakkaa tekevän on pidettävä reipasta työtahtia, jotta urakan antajan olisi tyytyväinwen. Tällä työtavalla kuitenkin yleensä saadaan paras lopputulos molempien kannalta. Urakoitsija pärjää ja pysyy yrittäjänä. Urakan antaja on niin ikään tyytyväinen, koska työ saadaan edullisesti ja laadukkaasti tehtyä. Tämä on sitä tehokkuutta, jota urakoinnista tulisi hakea.
Laskutaito auttaa niin urakoitsijaa kuin urakan antajaakin. Valppautta tarvitaan molempien osapuolten kohdalla, jotta parhaaseen lopputulokseen päästäisiin.
koneviestiEsimerkki I levitysmäärä on 20.000m3/v joka levitetään laadukkaalla kalustolla kohtuullisella työsaavutuksella ja kuutiohinnalla
Tässä on kolme asiaa, joihin urakan antaja ja urakoitsija voivat yhdessä vaikuttaa Ne ovat työn määrä, työteho ja laskutettava yksikköhinta. Koneiden pääomakulut määräytyvät teollisuuden kaupan ja korkotason mukaan, eikä niihin voi paljoa vaikuttaa.
Lannanlevittimen kokonaiskulut ovat suunnilleen samat käyttömäärästä riippumatta silla voiteluaineen kustannusvaikutus on häviävän pieni. Huoltokustannus muuttuu enemmän. Senkin voi aivan hyvin pitää vakiona, sillä huollon kustannukset vähenevät tehtyä yksikköä kohti kun työn määrä lisääntyy. Edellä olevassa esimerkissä urakoitsija tekee varsin tehokasta työtä Tehoon vaikuttaa tietenkin kuormausnopeus, ajomatka ja pellon tasaisuus/ajonopeus levityksessä. Jos olosuhteet ovat huonot ja kuormausnopeus hidas, vähenee teho ratkaisevasti.
Esimerkki II levitysmäärä on 20.000 m3/v, joka levitetään laadukkaalla kalustolla, mutta työ on jostain syystä tehotonta.
Jos vertaa edelliseen esimerkkiin, tässä on mielenkiintoista se, että urakan antajan kustannukset nousevat kaksinkertaisiksi, mutta urakoitsija tekee nelinkertaisen tilin Jos taas olosuhteet ovat hyvät, kuormaus tapahtuu, urakoitsija on työhullu ja ajaa railakkaasti, hän sahaa omaa oksaansa. Urakan antaja sen sijaan hymyilee, niin kuin seuraava esimerkki osoittaa.
Esimerkki III levitysmäärä on 20.000 m3/v, joka levitetään laadukkaalla kalustolla, mutta korkeaan työsaavutukseen nähden tappiollisella hinnalla.
Jo näistä esimerkeistä pitäisi sokeallekin selvitä, että kustannustehokas lannan levitysurakointi vaatii kunnon kaluston, suuret levitysmäärät ja hyvää yhteistyötä urakoitsijan ja urakan antajan välillä. Lisäksi kysytään laskutaitoa molemmilta osapuolilta. Jos näitä riittää, kummallakin osapuolella on hyvät mahdollisuudet kohtuullisiin ansioihin.
Halvalla työkoneella ei ole menestymisen mahdollisuuksia tässä kisassa, muuten kuin tinkimällä työtahdista. Oletetaan halvan työkoneen kustannukseksi 2500 euroa vuodessa. Oletetaan sillä voitavan levittää 10000 kuutiometriä vuodessa. Taksaakin on luonnollisesti pudotettava. Olkoon se 40 euroa tunnilta.
Esimerkki IV levitysmäärä on 10.000 m3/v. joka levitettään halvemmalla kalustolla ja pienemmällä työsaavutuksella.
Urakan antajan kustannukset ovat nousseet jo yli euron kuutiometriltä. Jos urakoitsija haluaa paremman tuloksen se on otettva joko taksaa nostamalla tai levitystehosta tinkimällä. Kumpikin on pois urakan antajalta.